Olet täällä

Rehujen tärkkelysanalyysilla arvokasta lisätietoa

Viime vuosien aikana kiinnostus rehujen tärkkelyspitoisuuteen on huomattavasti kasvanut.  Asialle on selvät perusteet nautakarjan ruokinnassa: tärkkelys on käytettävissä olevaa energiaa, mutta liiallisena määränä haitallista märehtijöiden pötsin mikrobeille.  Liian suuret kerta-annokset tärkkelystä laskevat pötsin pH: ta, jolloin pieneliöiden toiminta vaikeutuu ja mikrobivalkuaisen muodostuminen vähenee.  Pötsin happamoituminen on vaaraksi koko lehmän terveydelle.  

Nurmirehuissa tärkkelystä ei käytännössä ole.  Pääasialliset tärkkelyksen lähteet lypsylehmän ruokinnassa ovat viljaväkirehut, kokoviljasäilörehut sekä maissisäilörehu.  Maissi- ja kokoviljasäilörehun osalta tärkkelyspitoisuus voi vaihdella paljonkin riippuen kasvuston kehitysvaiheesta rehuntekohetkellä. Suomen olosuhteissa maissisäilörehun tärkkelyspitoisuudet jäävät huonon lämpösumman kasvukausina alhaiseksi, sillä tähkät eivät ehdi muodostua tai jyvät tähkissä jäävät kehittymättömiksi. Kokoviljasäilörehun osalta rehunkorjuun ajoitus on avainasemassa tärkkelyspitoisuuden suhteen. Jos korjuu tehdään liian aikaisin, jää sato pieneksi ja tärkkelyspitoisuus alhaiseksi, sillä jyvät eivät ole täyttyneet.  Korjuun myöhästyminen vähentää rehun energia-arvoa, sillä olkimassan rehuarvo heikkenee, mutta samalla jyvien tärkkelyspitoisuus nousee.  Kokoviljasäilörehun tärkkelyspitoisuuteen voidaan vaikuttaa myös käytettävän siemenseoksen kautta.  Esimerkiksi kauralla kokoviljana on matalampi tärkkelyspitoisuus kuin ohralla.  Seoksessa käytettävät valkuaiskasvit (herne ja härkäpapu) tuovat rehuun maittavuutta, valkuaispitoisuutta ja energiaa, mutta samalla myös tärkkelystä.  Tärkkelyspitoisuus kasvaa kasvuasteen edetessä.  Mikäli ruokinnassa käytetään puitua hernettä tai härkäpapua valkuaisrehuna, lisääntyy tärkkelyksen saanti myös tätä kautta. 

Ratkaisevaa lypsylehmän terveyden ja tuotannon kannalta on koko ruokinnan tärkkelyspitoisuus. Mikäli käytössä on useita tärkkelyslähteitä, on riski ongelmille olemassa. Rypsirouhe- tai puriste on matalan tärkkelystason valkuaisrehu, joten se soveltuu käytettäväksi hernettä ja härkäpapua paremmin valkuaisrehuna, jos ruokinnassa on runsaasti tärkkelystä.

Eurofins Viljavuuspalvelussa tärkkelys kuuluu automaattisesti viljojen, kokoviljasäilörehujen ja maissisäilörehujen NIR -analyysipaketteihin. Lisäksi käytettävissä on kemiallinen tärkkelysanalyysi sellaisille näytteille, jotka eivät sovellu NIR -analyysiin. Kemialliseen analysointiin joudutaan turvautumaan esimerkiksi valkuaiskasveja sisältävien viljaseosten sekä aperehujen osalta.

Maissisäilörehulle Viljavuuspalvelussa on tarjolla monipuoliset tutkimukset etenkin Laajan säilörehupaketin kautta. Rehusta saadaan tärkkelystuloksen lisäksi myös ohitustärkkelyksen (pötsissä hajoamaton tärkkelys) määrä sekä ennuste sen muutoksista rehun säilöntäajan kuluessa. Ohitustärkkelyksen määrä rehussa vähenee säilöntäajan pidentyessä.  Maissisäilörehulle saadaan Laajan paketin yhteydessä myös havainnollinen Pötsipuntari – tulkintaosio, jossa otetaan kantaa rehun vaikutuksista maidontuotantoon, mahdollisista muutostarpeista ruokintaan sekä vinkkejä rehuntekoon.

Lisätietoja rehuanalyyseista löydät kotisivuiltamme

Kommentit

Samankaltaista sisältöä