Kotimainen siipikarjanliha on hyvin vähäinen syy kotimaassa saaduille salmonellatartunnoille, kun taas kotimainen naudanliha saattaa aiheuttaa suhteellisesti eniten tartuntoja, Ruokavirasto tiedottaa. Tuontiliha puolestaan voi aiheuttaa jopa hieman enemmän salmonellatartuntoja kuin kotimainen liha kaikkinensa, vaikka tuontilihan kulutus on vain pieni osa kotimaisen lihan kulutuksesta Suomessa.

Muun muassa tämä on selvinnyt Ruokaviraston riskinarvioinnin yksikössä kehitetyllä tilastollisella mallilla. Sen avulla voidaan arvioida eri elintarvikeryhmien merkitystä ihmisten salmonellatartuntojen aiheuttajana. Malli hyödyntää tietoa useamman vuoden jaksolta, jolloin se soveltuu aiempia tilastomalleja paremmin myös Suomen kaltaisille maille, joissa salmonellaa esiintyy kaiken kaikkiaan suhteellisen vähän.

Kuluttajien elintarvikeperäisten salmonellatartuntojen mahdollisia alkuperiä arvioitiin vuosien 2008 - 2015 tiedoista, jona aikana tartuntojen vuosittainen kokonaismäärä 3 000 puolittui. Tutkituista näytteistä kotimaisten tartuntojen määrä oli vaihdellen 300 – 400.

Tutkitut elintarvikeryhmät olivat broilerin- ja kalkkunanliha sekä naudan- ja sianliha. Kotimaista ja Suomeen tuotua lihaa tarkasteltiin erillisinä ryhminä.

”Tutkimusaineiston perusteella vuosittain noin kaksi kolmasosaa ihmisten kotimaisista salmonellatartunnoista oli salmonellan alatyyppejä, joita todettiin myös tutkituista elintarvikeryhmistä. Mallin avulla arvioituna salmonellan alatyypeistä suhteellisesti korkeinta riskitasoa edustivat salmonellat Enteritidis 8, Newport ja Enteritidis 1b. Tartuntalähteistä suhteellisesti korkeimman riskiarvon puolestaan sai Suomeen tuotu kalkkunanliha”, sanoo tutkija Antti Mikkelä Ruokavirastosta

Menetelmä vertailee ihmisissä todettuja salmonellan alatyyppejä (sero- ja faagityypit) elintarvikkeissa ja tuotantoeläimissä havaittuihin tyyppeihin siten, että se ottaa samalla huomioon salmonellan esiintyvyyden elintarvikkeissa sekä niiden kulutusmäärän. Lisäksi menetelmän avulla kuvataan ja arvioidaan eroja eri salmonellan alatyyppien sekä eri elintarvikeryhmien riskitasoissa. Lopuksi mallin eri osista saatavaa kokonaisinformaatiota hyödynnetään, kun salmonellatartuntoja kohdennetaan osuuksina eri tartuntalähteisiin.

”Tulevaisuuden haasteena on mallin laajentaminen siten, että myös tarkempien laboratoriomenetelmien, esimerkiksi genotyypityksen tuloksia, voidaan hyödyntää tartuntojen kohdentamisessa”, sanoo tutkimusprofessori, dosentti Jukka Ranta Ruokavirastosta.

Nykyisen mallin kehitys on jatkoa Suomen Akatemian ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaan projektiin Elintarvikevälitteisten bakteeritartuntojen terveydelliset riskit ja kotimaisten tapausten jäljitys, joka toteutettiin vuosina 2008 - 2010.

Lähde: Ruokavirasto