Tätä blogia kirjoittaessani viimeisetkin juurikaskuormat ovat saapuneet Säkylän sokeritehtaalle jatkojalostusta varten. Alkuperäisen suunnitelman mukaan 29.9. alkaneen käynnin piti kestää joulukuun ensimmäiselle viikolle, mutta satoarvioiden tarkentuessa loppumisajankohta aikaistui lähes kahdella viikolla. Syyskuussa arvioitiin valtakunnan keskisadoksi 38 tn/ha, mutta toteutunut sato on vähän alle 33 tn/ha. Tulos on vuosikymmenen heikoin ja viime vuoden ennätyssatoon verrattuna pudotusta on n. 13 tn/ha. Tuotetun sokerin lopullinen määrä selviää lähipäivinä, mutta Suomen 81 000 tonnin maakiintiö ei missään nimessä tule täyttymään. Kyyti on siis ollut kylmää, mutta niin olivat kasvukauden kelitkin.

Jossiteltavaa jäi varmasti monelle sopimusviljelijälle, mutta karu tosiasia on, etteivät vallinneet olosuhteet mahdollisuuksia parempaan juuri tarjonneet. Kokonaissademäärä ei loppujen lopuksi poikennut paljoa keskimääräisestä. Ongelmana oli lähinnä pahimpien sateiden ajoittuminen juurikkaan kasvun kannalta kriittiseen alkukehitysvaiheeseen, jolloin vettä haihduttavaa lehtimassaa ei vielä ollut ja kasvustot hukkuivat. Toteutunut lämpösumma sen sijaan oli yli 200 astetta kasvukausien 2013 – 2014 keskiarvoa alempi. Kyseinen tekijä selittänee sen, miksei hyväkuntoisilla kasvustoillakaan välttämättä päästy edes 40 tn hehtaarisatoihin. Parhaat sadot saatiin hyvin ojitetuilta lohkoilta, joiden pH ja fosforiluku ovat korkeat. Fosfori lienee noista kolmesta tärkein erottava tekijä, koska pääasiassa kaikki Suomen juurikasmaat ovat hyvin ojitettuja ja kalkittuja. Tästä johtuen onkin erinomainen asia, ettei juurikkaan fosforilannoitukseen uudessa tukiohjelmassa puututtu, vaan annettiin jopa mahdollisuus käyttää arveluttavan korkean P-luvun omaaville maille starttifosforia 5 kg/ha. Tämä on erittäin merkittävä tekijä, mikäli hehtaarisatoja aiotaan tulevaisuudessakin kasvattaa. Maaperää köyhdyttämällä satokehitys tulee olemaan täysin päinvastainen.

Sokerintuotannossa eletään tällä hetkellä muutoksen aikaa. Kiintiöjärjestelmä poistuu 2016 jälkeen ja tämä tarjoaa myös Säkylän sokeritehtaalle mahdollisuuden kasvattaa tuotantoaan. Nykyisellä kiintiöllään tehdas on käynyt lähes joka vuosi vajaalla teholla, mikä on kasvattanut kiinteitä kustannuksia ja heikentänyt kilpailukykyä suhteessa Euroopan muihin sokeritehtaisiin. Selvää on, että kiintiöiden poistuminen tulee aiheuttamaan myös jonkinasteista epävarmuutta. Suomalaista sokerintuotantoa epävarmuus on leimannut monesti aikaisemminkin ja vaikeuksista on aina selvitty. Miksei siis selvittäisi jatkossakin?