Olet täällä

Sokeritehtaan käynti alkoi; juurikkaannostot etenevät ihanteellisessa kelissä

Säkylän sokeritehdas aloitti käyntikautensa 4.10. Ajankohta on varsin myöhäinen kahteen edelliseen vuoteen verrattuna, jolloin startattiin jo syyskuun puolella. Tähän syynä on viime vuosia pienempi pinta-ala (11600 ha) ja ennakkoon toivottavasti alakanttiin arvioitu keskisato, jota kuitenkin nostettiin käynnin alkuun mennessä jonkin verran. Tällä hetkellä odotuksissa on, että valtakunnan juurikassato olisi 44 tn/ha, eli muutama tonnia viiden vuoden keskiarvon yläpuolella. Toiveissa on, että tuokin lukema olisi vähän alakanttiin arvioitu, mutta parhaassakaan tapauksessa vuoden 2011 ennätyssatoon (48 tn/ha) ei tultaisi pääsemään.

Ensimmäiset nostot aloitettiin n. viikko ennen tehtaan käynnistymistä. Syyskuun loppuun osuneen lyhyen sadejakson jälkeen säätila on pysynyt kuivana, aurinkoisena ja viileänä, mikä on sopinut juurikkaalle erittäin hyvin. Merkittävää juurisadon kasvua ei näillä lämpötiloilla enää tapahdu, mutta sokeripitoisuuden nousua toivovat sekä viljelijät että tehtaan henkilökunta. Yöpakkasten sokeria nostattava vaikutus on mielestäni yliarvostettu asia, koska pakkasta tuntuu olevan aina joko liikaa tai liian vähän. Viime vuonna juurikas jäätyi lokakuun alussa niin pahoin, että nostoja piti monin paikoin lykätä jopa parilla viikolla. Pakkasista toipunut juurikas alkoi lämpötilan noustessa kasvattaa uutta naattia, mikä laski sokeripitoisuutta jopa 2-3 %. Tämä laski merkittävästi viljelyn kannattavuutta, kun juurisatokin oli 2000-luvun heikoimpia.

Juurikkaan sadonkorjuussa nähtävillä on syksyisin konekanta, joka edustaa aikakausia aina 1980-luvulta nykypäivään. Arviolta kolmasosa Suomen juurikasalasta nostetaan 1 tai 2-rivisillä kotimaisilla Jukoilla. Myös hämäläisiä Huhkeja on edelleen käytössä muutamilla tiloilla. Sen sijaan Turengin metallin valmistamat Matti Sampot alkavat olla erittäin harvinainen näky. 2000-luvulla ovat yleistyneet ruotsalaisvalmisteiset Edenhallit ja jossain määrin tanskalaiset Thyregodit, jotka ovat pääasiassa 3 riviä nostavia koneita. Niillä nostetaan myös kolmasosa juurikasalasta. Viimeinen kolmannes nostetaan itsekulkevilla 6-rivisillä, jotka tuntuvat jakavan viljelijäkuntaa kahteen leiriin. Osa ei halua tyhjänäkin 20 tn painoista konetta pellolleen maan tiivistymisen pelossa. Osalle taas kyseessä on ainoa vaihtoehto nostotyöhön. Itse olen ”Juko-miehenä” osittain samaa mieltä ensin mainitun porukan kanssa. Toisaalta tavanomaisena syksynä 6-rivinen nostokone kuormittaa maata varmasti vähemmän kuin esim. keväinen lietteenajo tai väärään aikaan tehdyt kevättyöt ylipäätään. Väitän myös, että 95 % maan rakennetta uhkaavista ongelmista on ratkaistavissa kunnollisella viljelykierrolla ja toimivalla ojituksella oli sitten kyseessä mikä kasvi tahansa.

Hyvää syksyn jatkoa Farmitin lukijoille!

Partner: 

Kommentit