Sokerijuurikasta viljellään pääosin Lounais-Suomessa, tyypillisesti savi- ja hietamailla. Juurikas on pitkän kasvukauden kasvi, ja se kasvaa aina nostoon asti. Mahdollisimman aikainen kylvö lisää satopotentiaalia, koska kasvukausi saadaan maksimaalisesti hyödynnettyä. Juurikkaan sato määräytyy myös heinä- elokuun säiden perusteella, jolloin juurikkaan sadonmuodostus on kiivaimmillaan. Juurikas vaati hyväkuntoisen maan tuottaakseen parhaan mahdollisen sadon. Se on myös herkkä happamuudelle. Maan pH:n pitää olla yli 6,5

Sokerijuurikkaan lannoitus

Sokerijuurikkaalla useimpien ravinteiden tarve on monia muita perinteisiä viljelykasveja suurempi.

Ravinteiden tarve on suurimmillaan juhannuksesta eteenpäin, jolloin yhteyttävää lehtimassaa on paljon. Ravinnetarve onkin selvästi esimerkiksi viljakasveja myöhemmin. Sokeriprosenttiin voidaan vaikuttaa oikeanlaisella lannoituksella. Sadon määrän lisäksi tavoitteena pitääkin olla mahdollisimman korkea sokerpitoisuus.

Ravinteiden merkitys sokerijuurikkaalla

Typpi (N)

Sokerijuurikas tarvitsee typpeä lehtivihreän muodostamiseen. Jos kasvilla on riittävästi typpeä saatavillaan, se kasvattaa suuren lehtimassan ja yhteyttää runsaasti. Suuri lehtimassa tuottaa loppukesän lämmössä suuren juurisadon. Liika typpi heikentää sadon teknistä laatua ja alentaa sokeriprosenttia. Lannoitetyppi on nopealiukoista ja kasville käyttökelpoista kasvukauden alusta asti. Maasta ja karjanlannasta vapautuva typpi on käytettävissä vasta myöhemmin kesällä maan lämmettyä.

Fosfori (P)

Fosfori nopeuttaa juuriston alkukehitystä ja vaikuttaa yhteyttämistuotteiden liikkumiseen kasvissa koko kasvukauden ajan. Koska juurikasmaiden pH on usein korkea, on maassa oleva fosfori keskimääräistä paremmin kasvin käytettävissä. Lannoitefosforia kannattaa kuitenkin antaa ympäristötuen ehtojen mukaisesti. Tarvittaessa kannattaa käyttää fosforin tasausta.

Kalium (K) ja Natrium (Na)

Kalium ja Natrium säätelevät lehtien osmoottista painetta ja parantavat kuivuuden- helteen- ja hallankestävyyttä. Hellepäivänä näkyvät nuutuneet naatit kielivät kaliumin ja natriumin puutteesta. Natrium rehevöittää lehden kasvua ja lisää yhteyttämispinta-alaa sekä parantaa saantoprosenttia. Riittävällä kaliumlannoituksella turvataan korkea sokeriprosentti.

Mangaani (Mn)

Mangaanin puutosoireet ovat yleisiä juurikasmailla, etenkin jos käytetään lannoitteiden hajalevitystä. Syynä tähän on mangaanin taipumus sitoutua maahan kun pH on korkea. Puutosoireet näkyvät lehtien vaaleina laikkuina. Ankara mangaanin puutos hidastaa kasvua merkittävästi.

Boori (B)

Boori on keskeisessä roolissa kasvin sokerien kuljetuksessa ja varastoinnissa. Tästä syystä se on tärkeä ravinne sokerijuurikkaalle. Boori myös stimuloi soluseinien muodostumista, sekä vaikuttaa fosforin ottoon. Boorin puutos hidastaa juuren ja lehtien kasvua ja voi pahimmillaan aiheuttaa kasvupisteen kuolemisen ja sydänmätää juuressa. Sokerijuurikas käyttää booria jopa kymmenkertaisesti viljoihin verrattuna.

Sokerijuurikkaan lannoitukseen paras tapa on sijoituslannoitus kylvön yhteydessä. Sijoituslannoituksessa ravinteet saadaan kasviin nähden optimaaliselle etäisyydelle. Näin lannoitteen hyötysuhde on paras mahdollinen. Maahan syntyvät happamat lannoiteraidat parantavat erityisesti mangaanin käyttökelpoisuutta kasveille. Lannoitteen huuhtoutumisriski on myös pienin sijoituslannoituksessa.

Keväällä annettava sijoituslannoituksen yhteydessä kannatta antaa kaikki kasvin tarvitsemat ravinteet. Siksi käytettävässä NPK lannoitteessa on hyvä olla optimaalisen pääravinnesuhteen lisäksi riittävästi magnesiumia, natriumia, mangaania ja booria.

Jos viljavuusanalyysi näyttää selvää ravinnepuutosta maassa, on syytä varautua täydennyslannoitukseen keväällä tai lehtilannoitukseen kasvukauden aikana. Kaliumin, fosforin ja magnesiumin lisälannoitus kannattaa tehdä ennen kevätmuokkausta rakeisella täydennyslannoitteella. Hivenravinteiden osalta lisälannoituksen voi suorittaa joko keväällä rakeisella lannoitteella tai kasvukauden aikana lehtilannoituksella. Lehtilannoituksessa on tärkeä muistaa että puutosoireiden näkyessä on satotappioita jo syntynyt. Siksi ennakointi on lehtilannoituksessa tärkeää.

Lue lisää: Hivenlannoitus

Lue lisää: ravinteiden merkitys, ravinnepuutosoireiden määrittäminen