Torstaipäivän ryhmämme käytti etenemiseen kohti yhä eteläisempiä seutuja. Aamulla hotellista lentokentälle, sitten nelisen tuntia lentoa. Kaksi aikavyöhykettä ylitettyämme olimme illansuussa Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa. Auckland vaikutti ensisilmäyksellä asuttavan oloiselta kaupungilta. Matka lentokentältä hotellille kulki laajan omakotialueen läpi. Siistiä, vihreää ja väljää Australian ruskean ruohon maisemien jälkeen. Illalla tavanomainen taktiikkapalaveri ja tankkaus, hyvät yöunet ja joukkue oli valmiina kohtaamaan mitä tahansa uutta ja ihmeellistä.

Youngin vihannes- ja juurestilalla

Perjantain ensimmäinen vierailukohde oli kiinalaistaustaisten Frank ja Jackie Youngin vihannes ja juurestila. Tilan perusti alun perin paremman leivän perässä Kiinasta Uuteen-Seelantiin kultaa etsimään muuttanut Jackie Youngin isän isä. Kuokka ei kuulemma kuitenkaan osunut kultaan vaan kiveen ja sitä kautta maahan. Siitä alkoi suvun viljelyhistoria.

Tällä hetkellä tilaan kuuluu 6 erillistä maatilaa, joiden kokonaisala on 110 ha. Alalla kasvatetaan vuosittain sokerimaissia, sipulia, parsaa, porkkanaa ja perunaa.

Sokerimaissia kylvetään useaan otteeseen pitkin vuotta, joten lähes aina on sadonkorjuuaika. Maissi kasvaa noin metrin korkuisena, poimitaan käsin ja markkinoidaan lähialueelle. Sipulia on vuosittain 20 – 40 ha. Viljelykierrossa sipulin jälkeen parsa, peruna tai maissi, jotka kylvetään välittömästi sipulin sadonkorjuun jälkeen. Pelto ei tämän kiinalaispojan tiluksilla huilaile tuottamattomana.

Maan pH on tasolla 6,8. Kasvinsuojeluruiskutuksia tehdään viikoittain, yhteensä noin 30 kertaa sipulin kasvukauden aikana. Pahin tauti suoraan käännettynä on valkomätä. Sitä, onko sen nimistä tautia sipulilla olemassakaan en tiedä, kun omat kokemukset sipulista rajoittuvat lähinnä syöntiin.

Sipuli lannoitetaan 3 kertaa kasvukauden aikana. Lannoitteena Pukekohe Red Blend N19%, P 4,5%, K 5,3%, S 4,1%, Ca 2,4% ja Mg 2,2%. Lannoitteen hinta 600 €/tn. Uudessa-Seelannissa on 2 lannoitevalmistajaa, joiden lisäksi muutama pieni yritys, jotka tuovat lannoitteita maahan maailmalta.

Sadonkorjuu aloitetaan nostamalla sato koneellisesti karheelle, jossa se kuivuu 2 – 3 viikkoa. Ostajien toivomuksesta sadonkorjuutyö on siitä eteenpäin pääosin käsityötä. Näin laatu säilyy parempana ja tulee vähemmän laatutappioita. Ensin katkaistaan naatit, pidetään karheella 4-5 pv ja poimitaan 900 kg laatikoihin. Konepoimintakustannus laatikkoon on noin 20€/900 kg, käsin poiminta laatikkoon huomattavasti kalliimpaa, noin 55€/ 900 kg.

Pakkaus tehdään sipulien koon mukaan. Vientikohteina USA (yli 9 cm, hampurilaispaikkoihin), EU 6-9 cm, Aasia 3-6 cm ja Britannia alle 3 cm halkaisijaltaan. Satotaso tilalla on n. 30 tn / ha valmiiksi puhdistettuna tavarana.

Viljelijän saama hinta n. 400 €/tn, vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan. Vuosi sitten oli ylitarjontaa markkinoilla, hinta painui jopa alle 200 €/tn. Jackie Youngin kertoman mukaan 10 vuodessa on hinnallisesti 4 huonoa ja 6 hyvää vuotta.

Ilmasto-olosuhteet ovat isännän mukaan ihanteelliset hänen kasvilajivalikoimalleen. Sademäärä 1300 mm/v, lämpötila talvella +18°C ja kesällä +28°C. Vettä löytyy maaperässä runsaasti pumpattavaksi pelloille, pintavesiä ei ole.

Vuokrapellon hinta alueella 1100 €/ha. Jos pellolla kastelumahdollisuus niin vuokrataso on 1700 €/ha. Tukitaso on 0, koska mitään tuotantotukia ei Uusi-Seelannissa viljelijöille makseta.

Tilalla on sesonkityövoimaa Tongan saarelta, josta on 3 tunnin lentomatka. Tongalaiset ovat isännän kertoman mukaan riskejä ja ahkeria, erinomaisia työntekijöitä.

Ryhmä Frank ja Jackie Youngin sipulipellon reunalla

AS Wilcox & Sons ltd - markkinajohtaja punaisten sipulien viennissä

Seuraava tutustumiskohteemme oli AS Wilcox & Sons ltd, joka tuottaa ja myy koti- ja kansainvälisille markkinoille 20 000 tn sipulia ja 30 000 tn perunaa vuosittain. Yritys on markkinajohtaja punaisten sipulien viennissä. Meidät vastaanotti tuotantopäällikkö Simon Wilcox, joka ensin kertoi yleisiä asioita yhtiöstä.
Hänen esittämänsä diasarja löydät täältä.

Esityksen jälkeen oli vuorossa tehdaskierros, jonka aikana meille esiteltiin sekä perunan että sipulin puhdistus ja pakkaamolinjat.

Esimerkillisen iloista työntekoa Wilcoxin pakkaamolla

Perunan pääsato tuotetaan talvella, eikä tuotantopaikkakunnilla ole koskaan pakkasta eikä lunta.

Yhtiö tavoittelee jatkossa tuotannon tehokkuuden, satomäärien ja laadun parantamista eivätkä harkitse viljelyalan kasvattamista. Viime vuodet ovat olleet taloudellisesti heikohkoja johtuen NZ dollarin kurssista muihin valuuttoihin nähden. Ulkopuolisen silmillä katsoen paikat olivat hienossa kunnossa, mikä kyllä viestitti yhtiön vahvasta taloudellisesta tilasta. Yhtiön liikevaihto 40 milj €/v, minkäänlaisia tukia tuotannolleen he eivät valtiolta saa.

Wilcoxilla on omia vahvoja brändejä, mutta suuret kauppaketjut haluavat niiden tilalle omia markkinointi- ja tuotebrändejään. Tämä aiheuttaa jatkuvaa kitkaa ja tasapainoilua Wilcoxin ja kauppaketjujen välillä.

Työntekijät tulevat pääasiassa Tonga, Fidzi ja Samoa saarilta. Simon piti heitä ahkerina, erinomaisina työntekijöinä. Palkkataso pakkaamossa 10 – 11 €/h ja pellolla 13 – 14 €/h. Työaika sesongista riippuen 8 – 12 tuntia / pv.

Viimeistely Wilcoxin sipulipakkauslinjalla

Päivä päättyi Aucklandin "pikkukaupunkiin"

Perjantaina illansuussa teimme kiertoajelun Aucklandin kaupungissa. Ensivaikutelma ei pettänyt, edelleenkin on asuttavan oloinen kaupunki. Liikenne rauhallista, kiilailua ei ole havaittavissa. Melbournen jälkeen Auckland 1,3 miljoonine asukkaineen vaikuttaa rauhalliselta pikkukaupungilta, jonka kaduille voi lähteä kävelemään jopa ilman karttaa. Se ei Melbournessa onnistunut, sillä parinkymmentä minuuttia kävelyä johti jo melko tuntemattomiin maisemiin. Tällaiselle maalaispojalle, jolla normaalisti iltalenkille lähdettäessä on vaihtoehtoina kääntyä oikealle tai vasemmalle sitä yhtä tietä, tuli Melbournessa muutama ylimääräinen askel kun tuli ’musta tuntuu’ periaatteella oikaistua.

Tämän kadun varrella asustellaan