Aamuaskareiden jälkeen oli vuorossa maailman suurin ja nykyaikaisin puimuritehdas. Aluksi videotykki takkuili aivan samoin kuin edellisenä päivänä maanrakennus- ja metsäkonetehtaallakin. Tällä kertaa se ei suostunut pelittämään ollenkaan. Pitäisiköhän John Deeren vaihtaa noilta osin tavarantoimittajaa tai ryhtyä valmistamaan projektoreita itse niin saisivat esityksiinsäkin varmuutta. Vai olisko niin että esittelijöinä toimiville eläköityneille, tehtaiden entisille työntekijöille tulisi antaa vähän tietotekniikan käyttäjäkoulutusta.

Kännykkä- ja kamerankäyttökiellot kuunneltuamme siirryimme juniin, joilla kiersimme valtavaa tehdasta. Tällä tehtaalla meille näytettiin selkeästi myös laitteiden valmistuminen aihioista leikkausten ja hitsausten kautta maalaamoon ja valmiiksi tuotteeksi. Tehdas oli siisti ja tavarat järjestyksessä. Suomalaiseen silmään pisti työasut. Suojalasit ja -jalkineet ovat työntekijöille pakollisia, muuten jokainen näytti pukeutuneen mielensä mukaan eli mitään yhtenäisiä haalareita tai puseroita ei käytössä ollut. Työntekijämäärä tehtaalla on 2 500 henkilöä, joista hitsareita 800 ja muita tuotantohenkilöitä 1 200 sekä toimihenkilöitä 500. Koko työntekijämäärästä 40 % on naisia. Sadonkorjuukoneiden valmistus JD:llä on alkanut vuonna 1912, jolloin tuotevalikoimiin tuli tehtaan aulan vitriiniin kuvattu hevosvetoinen, itsesitova elonleikkuukone. Tällä hetkellä tuotannosta kaksi kolmannesta myydään USA:han ja Kanadaan, loput muualle ympäri maailman.

Suomalaista suunnittelua John Deeren pääkonttorissa

John Deeren pääkonttori on suomalaisen arkkitehdin, Eero Saarisen suunnittelema. Valmiina Eero Saarinen ei rakennusta ehtinyt näkemään, sillä hän menehtyi vain viikkoa ennen rakennuksen valmistumista.

JD:n pääkonttori on maailman ensimmäinen merkittävä pintaruosteisesta teräksestä tehty rakennus. Rakennukselle onkin kaksi paikallisten antamaa lempinimeä, lasipalatsi ja ruostemaa. Sisällä näimme todellisen maisemakonttorin. Avokonttorin keskellä oli mittavat viheristutukset, jonne oli istutusten lomaan tehty tauko- ja neuvottelutiloja. Amerikkalaiset viljelijät kuulemma tuntevat olonsa tiloissa kotoisaksi, sillä kattoprofiili muistuttaa paljon amerikkalaisten karjasuojien kattoprofiilia. Pääkonttorissa työskentelee 1 300 henkilöä.

Kanssamatkustaja Ruotsinpyhtäältä arveli Eero Saarisen hakeneen mallia kotikylältään, missä on panssaritaloksi nimitetty, paremmasta käytöstä pullotuksen jälkeen vapautuneilla ruostuneilla pirtukanistereilla vuorattu talo. Kuulemma ulkomuoto ihan sama.

Yhteenvetona John Deeren tehdasvierailusta voi todeta, että John Deere edelleen vahvisti mielikuvaa tulevaisuuden vahvana tuotemerkkinä.

Tehdasvierailun jälkeen ajelimme Chicagon lentokentälle, mistä lensimme Buffaloon. Buffalosta vauhdikas ja varmaotteinen bussinkuski kuljetti meidät ensin Kanadan rajalle ja passintarkastuksen jälkeen Niagara Falls’iin. Puolilta öin innokkaimmat lähtivät etsiskelemään tynnyriä, lieneekö ollut laskettelu mielessä huomenissa kun putouksilla piipahdamme. Vai olikohan mielessä pienemmät tynnyrit?