Martti Yli-Kleemola
04.03.13

Aucklandista kahden pysähdyksen ja muutaman tankkauksen taktiikalla Suomeen

Tiistaina ennen kukonlaulua olimme pirteinä pystyssä valmiina aloittamaan matkan Sydneyn ja Singaporen kautta Suomeen. Puoli kuudelta Barry nouti meidät hotellilta ja kuljetti Aucklandin lentokentälle. Vajaan neljän tunnin lento ja laskeuduimme Sydneyhin.

Sydneyn kuten kaikkia muitakin Australian maahantulotarkastusasemia voi luonnehtia tiukahkoiksi. Täytetään läystäkkeet, joissa vakuutetaan, ettei mukana ole paljoa muuta kuin passi, vaihtokalsarit ja hammasharja. Ruoka, hedelmät ja kaikki hiukankin elintarvikkeisiin liittyvät matkatavarat on tiukasti kielletty. Kengänpohjat pitää olla pesty ja muutenkin huolehdittu siitä, ettei mitään materiaalia, missä voisi kulkeutua tauteja tai tuholaisia, ole mukana.

Kaavakkeessa kysytään myös, onko käynyt maatilalla viimeisten 30 päivän aikana. Oli siinä maalaispojalla selittelemistä, kun kirjoitti läystäkkeeseen ammatiksi farmari ja laittoi kruksin, ettei ole käynyt maatilalla 30 päivään. Pakkaset, metri lunta ja hyvät hiihtokelit riittivät tällä kertaa selitykseksi.

Juhani Rahkonen (keskellä) ohjaa joukkoja Singaporen maahantulotarkastuksessa

Maahantulotarkastuksen jälkeen pääsimme uudenkarheaan bussiin. Auto oli kuljettajalle niin uusi tuttavuus, ettei hän ollut ehtinyt opiskelemaan ilmastoinnin säätöjä. Etupäässä, kuljettajan itsensä kohdalla oli sopiva lämpötila, mutta bussin takaosassa veti ikkunat huuruun, joku oli havaitsevinaan että peräti jäähän. Asiasta huomautettuamme hän kertoi, ettei voi asialle mitään, koska järjestelmä on automaattinen. Ilmeisesti joku korkeampi voima ohjasi sitä automatiikkaa. Tuli siinä ainakin mulle ammattitaitoista Uuden-Seelannin Barrya ikävä. Onneksi lounastauon aikana oli saatu huoltomies kiinni. Hän ilmeisesti osasi kertoa, mistä nupista kääntäen lämpötilansäätö tapahtuu. Varmaan se oli se nuppi, jossa oli toiseen suuntaan sininen ja toiseen punainen paksuneva viiva, jonka kääntämistä itsekin kuljettajalle suosittelin.

Kierros jatkui lämpimimmissä merkeissä. Tuli nähtyä sillat, oopperatalot ja pitkät hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 70. Oppaamme kertoi pitkät tarinat Sydneyn ja Australian historiasta ja nykypäivästä sekä esitteli kaupungin kalleimmat asuntoalueet. Kovasti kalliilta paikalta Sydney vaikutti. Asuntojen hinnat pilvissä, keskimäärin 500 000 euron luokkaa koko yli 50 km halkaisijaltaan olevan suur-Sydneyn alueella. On siinä minimipalkkaisella asuntovelallisella 14 euron tunti- tai 550 euron viikkopalkalla tekemistä. Viikottainen työaika on 38 tuntia.

Sydneyssä on satanut vettä yli 200 mm viimeisen viikon aikana ja se näkyi vihreinä ruohokenttinä sekä tuntui raikkaana ilmana. Meidän tullessamme paikalle sade oli jo loppunut ja lämpötila noussut hellerajan yläpuolelle. Moni kävi omin päin tutustumassa aivan kaupungin keskustassa satamassa olevaan eläintarhaan, jossa oli nähtävissä lukuisat käärme- ja liskojajit, perhoset, krokotiilit, kengurut ja koalat sekä monet muut vain Australiassa tavattavat eläinlajit.

Sydney jäi Austaralian miljoonakaupungeista mieleen vihreämpänä ja viihtyisämpänä kuin Melbourne. Meikäläisestä käytännöstä kaupunki erottui edukseen sillä, että puistoihin oli pystytetty tauluja, joissa kehotettiin kulkemaan nurmikoilla, halaamaan puita, haistelemaan ruusuja ja pitämään piknikkiä nurmikoilla. Meillähän nuo kaikki on yleensä ankarasti kielletty.

Ohjetaulut Sydneyn puistossa

Seuraavaksi Singaporeen

Sydneystä lennettiin 8 tunnissa Singaporeen, jossa vietimme vuorokauden. Ryhmänä teimme kiertoajelun, jonka aikana tutustuimme lukuisiin orkidealajeihin kasvitieteellisessä puutarhassa ja muihin kaupungin nähtävyyksiin.

Halkaisijaltaan n. 40 km oleva Singaporen saari on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista. Vuosien saatossa Singapore on kasvanut pienestä malaijiyhdyskunnasta 5 -miljoonaiseksi, useiden rotujen ja kulttuurien yhdyskunnaksi. Kävelyetäisyydellä toisistaan ovat kiinalaisten Chinatown ja intialaisten Little India. Sulassa sovussa lähes vierekkäin sijaitsevat buddhalaisten temppeli, muslimien moskeija ja intialaisten temppeli. Kävin tutustumassa kaikkiin.

Jokaisessa oli ihmisiä harjoittamassa uskonnollisia toimintoja. Vastaanotto oli kaikissa ystävällistä ja hymyilevää. Intialaisten rituaalit olivat äänekkäimpiä, kiinalaisilla oli vahvimmat suitsuketuoksut ja muslimien menot vaikuttivat hiljaisimmilta ja ehkä hartaimmiltakin.

Hetki intiaistemppelissä Singaporessa

Käsittämättömältä tuntui, miten tuolle pienelle, pääkaupunkiseudun kokoiselle alueelle on saatu mahtumaan viitisen miljoonaa ihmistä ja yksi maailman liike-elämän keskuksista, kun saaren pinta-alasta vielä lähes puolet on viheralueita.

Singaporessa kierrellessämme tutustuimme paikalliseen, Singaporessa valmistettuun Tiger- olueen. Etiketissä komeili komeasti tekstiä oluen ystävistä USA:ssa, Suomessa ja 70 muussa maassa. Mukavalta tuntui, kun USAn lisäksi ainoastaan Suomi oli etiketissä nimeltä mainittu.

US, Suomi ja 70 muuta maata

Muutama meistä uskaltautui myös metroon. Nopea kulkuneuvo, jonka tungoksessa sai tuntumaa paikalliseen väestöön. Metrossa ei ollut erillisiä vaunuja vaan yksi pitkä, käärmemäinen vaunu, jonka kumpaakaan päätä en onnistunut näkemään keskivaiheilla olleesta matkustuskohdastamme.

Metrossa Singaporessa

Singaporesta lähtiessämme oli jäljellä 12,5 tunnin lento lämpötilaltaan viitisenkymmentä astetta viileämpään Helsinki-Vantaan lentokentän lauantaiaamuun. Tuli tarve kaivaa matkalaukusta sukat sandaalien lisäksi jalkojen suojaksi.

Kannattiko matka vaiko eikö?

Päällimmäisiä mieleen jääneitä ajatuksia muutamilta matkalaisilta:

  • Maaperän rakenteesta ja kasvukunnosta huolehtimisen merkitys korostui useilla tilavierailuilla
  • Viljelijät sopeutuivat olosuhteisiin tilanteiden mukaan
  • Uusi-Seelantilaiset eivät dumpanneet vaan pyrkivät korkealuokkaisiin merkkituotteisiin
  • Australiassa enemmän bulkkia
  • Uudessa-Seelannissa osuuskunta ohjasi tehokkaasti maidontuotantoa
  • Lammastalous tehokasta, alan mahdollisuudet ja maaperä hyödynnetty molemmissa maissa
  • Aussit eivät osaa tehdä kunnon olutta, tarjolla maailmanmerkkejä. Uusi-Seelantilaiset oluet parempia.
  • Paikallisiin laatuviineihin ei törmätty Australiassa, tuovatko kaikki laatuviininsä Euroopaan? Ainakin Suomessa saa parempia aussiviinejä kuin mitä paikanpäältä löysimme.

Suuret kiitokset matkalla mukana olleille ammattisisarille ja -veljille. Teidän kanssanne oli hienoa viettää pari viikkoa yhteistä aikaa ja vaihtaa ajatuksia. Kävimme neljässä maassa, lentotunteja yli 46, bussimatkat, tilavierailut ja muu yhdessäolo. Erityiskiitos Rahkosen Juhanille joka etukäteen selvitti tilavierailut ja tarvittavat taustatiedot, teki aikataulut ja huolehti niiden pitävyydestä.

Palautteen kanssamatkustajilta tiivistän lauseeseen: TÄMÄ KANNATTI KOKEA!

Lähes kaikki ryhmäkuvassa Sydneyssä

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja