Naudanlihan tuotannon kannattavuuteen vaikuttavat tekijät

1) Rehukustannukset muodostavat yli puolet muuttuvista kustannuksista. Omat rehut tulisi pystyä tuottamaan kustannustehokkaasti. Korkeat satotasot ja alhaiset viljelykustannukset hehtaaria kohti alentavat tuotantokustannuksia rehuyksikköä kohti. Ostorehukustannusten on oltava kohtuulliset. Rehukustannusten yhteissummaa tärkeämpää olisi laskea rehukustannus tuotettua lihakiloa tai -tonnia kohti.

2) Eläinten kasvunopeus. Nopea kasvu vähentää elatusrehun tarvetta ja parantaa rehun hyväksikäyttöä. MKL:n T-tarkkailutietojen perusteella kasvunopeudella ja kannattavuuskertoimella oli selvä yhteys. Useissa tutkimuksissa kate on parantunut kasvunopeuden noustessa (LTK 1999). Hyvä päiväkasvu parantaa yleensä myös ruhojen lihakkuutta. Ruokinnalla voidaan vaikuttaa päiväkasvuun.

3) Rehuhyötysuhde. Kasvunopeus ja rehuhyötysuhde ovat yhteydessä toisiinsa. Nopea kasvu parantaa rehuhyötysuhdetta. Rehuhyötysuhdetta voidaan parantaa rehusuunnittelulla: tasapainoinen ja kasvuvaiheeseen oikein mitoitettu ruokinta käytetään tehokkaammin hyväksi ja se tuottaa parempilaatuisen ruhon kuin jonkun ravintoaineen suhteen väärin suunniteltu rehustus.

4) Ruhojen luokittuminen, lihasta saatava hinta. Sonnin kasvunopeuden ja teuraspainon välillä on selvä positiivinen yhteys. Päiväkasvun noustessa myös ruhojen lihakkuus parani, mikä paransi ruhon tilitysarvoa (Lihakunta 1999). Teuraspainon noustessa myös rasvoittuminen lisääntyy lievästi.

5) Kiertonopeus. Lyhyt kasvatusaika haluttuun teuraspainoon nopeuttaa kiertoa, mikä parantaa tulosta eläinpaikkaa ja vuotta kohti.

6) Tilakoko. Iso osa muuttuvista kustannuksista, mm. vakuutus-, eläke-, ja eläinlääkintä ja neuvontakulut, kuten myös kiinteät, esim. kone- , kalusto-, rakennus- ja etenkin työkustannukset eläinpaikkaa kohden alenevat yksikkökoon suurentuessa.

7) Eläinaines ja vasikan hinta. Erityisesti välitysvasikkatilalla vasikoiden kunto (paino, terveydentila) välityshetkellä vaikuttaa eläinpaikasta saatavaan katteeseen. Teurastamoiden kolmivaihekasvatusohjelmissa pyritään vasikoiden laatua tasottamaan siirtämällä vasikat heti ternimaitojuoton jälkeen pikkuvasikan hoitoon erikoistuneelle "välikasvatustilalle", josta erä siirretään ryhmänä loppukasvatukseen noin puolen vuoden iässä.
Liharoturisteytys tuottaa samassa teuraspainossa lihakkaamman ruhon kuin maitorotuinen eläin.

8) Tuet. Sekä EU:n maksamat että kansalliset tuet muodostavat suuren osan naudanlihantuottajan tulovirrasta. Tuet eivät yksin ratkaise tuotannon taloudellista tulosta eivätkä toisaalta ole este tai ristiriidassa tehokkaalle tuotannolle.

9) Olosuhteet ja tuottajan ammattitaito.

Menestyvä välitysvasikkatila
Lihatalouden Tutkimuskeskuksen lihantuotantotilojen kannattavuusselvityksessä löydettiin kannattavuudeltaan parhaalle neljännekselle välitysvasikkatiloja seuraavia piirteitä (Rantala 1999):

• Rehukustannus oli alhainen. Sekä omien rehujen viljelykustannus että ostorehukustannus eläinpaikkaa kohti oli alhainen.
• Oma rehutuotanto oli tehokasta. Lanta käytettiin tarkoin hyväksi, mikä alensi lannoitekustannusta.
• Peltoala oli hyödynnetty tehokkaaseen säilörehun tuotantoon. Satotaso oli korkea. Viljan viljely oli muita tiloja vähäisempää.
• Ostoviljaa käytettiin muita tiloja enemmän. Myös valkuaisrehujen käyttö oli muita tiloja runsaampaa.
• Nautojen päiväkasvu ja rehuhyötysuhde olivat hyvät
• Kasvatettavien nautojen määrä ja tuotettavan lihan määrä oli heikommin kannattavia tiloja suurempi.