Olet täällä

Hiilinielua vai ei?

Kevään aikana vaaliteemoina ja hallitusneuvotteluiden yhteydessä on ollut runsaasti keskustelua ilmastonmuutoksesta, ruuantuotannon vaikutuksista ilmastonmuutokseen, hiilinieluista ja jopa lehmien määrästä. Ilma on sakeanaan väitteitä ja vastaväitteitä. Usein keskusteluissa katoaa ns. punainen lanka ja maalaisjärki. Paljon asioita tutkitaan eri puolilla, mutta koska ilmastonmuutos ja maatalouden vaikutus ovat monimutkainen juttu, niin välillä pistää harmittamaan, kun nostetaan yksittäisiä asioita väitteinä irti kokonaisuudesta.

Parhaat käytänteet päätösten pohjaksi

Peltoviljelyllä, myös viljan tuotannolla,  on oma vaikutuksensa ilmastonmuutokseen. Etenkin sillä, miten viljely tapahtuu. Siksi meidän jokaisen pitää seurata tutkimusta ja ottaa käyttöön niitä parhaita käytänteitä, jotka tällä hetkellä tiedetään hyviksi. Ei pidä jäädä odottamaan lopullisia kokonaisvaltaisia ratkaisuja, sillä tieto lisääntyy pikkuhiljaa. Toisaalta ei ole varaa jäädä odottamaan monien vuosien toimenpiteiden testaamista, vaan rohkeasti ottaa käyttöön keinoja ja sitten mahdollisesti muuttaa tekniikkaa uuden tiedon myötä. Joka tapauksessahan päätökset tehdään aina olemassa olevan tiedon perusteella.

Hiiltä taivaan tuuliin tai valtameriin

Yksipuolisessa viljantuotannossa hiiltä häviää peltolohkolta. Mitä yksipuolisempaa viljely on ja mitä suuremman osan vuodesta pellon pinta on vailla kasvipeitteisyyttä, niin sitä enemmän. Yksipuolinen viljelykierto, ohra – lumi – ohra, minimoi orgaanisen aineksen kertymisen pellon pintaa. Mitä vähemmän orgaanista ainesta, sitä vähemmän ruokaa pieneliöille. Jos pelto on vailla mitään kasvipeitettä 8 kuukautta vuodessa, sitä suurempi riski on menettää maapartikkeleita tuulen, sadeveden ja sulamisveden mukana ns. taivaan tuuliin.

Toimenpiteet tuttuja – ei avaruustiedettä

On kuitenkin olemassa keinoja, joiden avulla suuntaa pystytään muuttamaan. Keinoja ovat mm. pellon mururakenteen parantaminen, pellon mikrobitoiminnan parantaminen ja vesitalouden toimivuus. Toimenpiteitä keinojen saavuttamiseksi ovat mm. viljelykierron monipuolistaminen, muokkauksen keventäminen, orgaanisen aineksen lisääminen ja ojituksen toimivuuden varmistaminen. Toimenpiteet vaativat toki työtä ja resursseja, mutta ovat kaikille entuudestaan tuttuja, eivätkä mitään avaruustiedettä. Yksi keino sopii yhdelle lohkolle yksi toiselle. Positiivista on myös se, että samalla parannetaan peltolohkon kasvukuntoa ja mahdollistetaan satotason nousu.

Ole utelias – tietoa löytyy kyllä

Tietoa siis on, mutta hieman aktiivisuutta tarvitaan sen löytämiseksi. Varmasti maksaa vaivaa hieman perehtyä asiaan. Lukea erilaisten hankkeiden ja tutkimuksen tuloksia, osallistua kesän aikana pellonpiennartilaisuuksiin ja haastatella alan asiantuntijoita. Vaikka tältä keväältä kylvöt on tehty, aluskasvit kylvetty tai jätetty kylvämättä, niin onneksi valintoja voi tehdä syksylläkin syyskylvöjen tai muokkauksen suhteen.  

Partner: 

Kommentit