On tietysti suhteellista, onko se hyvä vai huono asia. Turhaa kulutusta pitäisi kaikin keinoin vähentää, koska maapallomme ei tällaista menoa kestä. Mutta toisaalta kulutuksen pyörien pyörimisvauhti on suoraan verrannollista siihen, säilyvätkö työpaikat ja pystymmekö ylläpitämään hyvinvointiamme.

Kotimaisen ruuan arvostus on ollut nousussa viime vuosina, paitsi gallupien kyselyissä, myös käytännön ostotilanteissa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan huoli ja kiinnostus ruuan omavaraisuuteen kasvoi monellakin tavalla. Jopa viljan huoltovarmuusvarastoja kasvatettiin. Nyt kuitenkin kätemme osuu yhä useammin tuontituotteiden kohdalle, kun haemme ”halvempia” vaihtoehtoja. Ja me kaikki tiedämme miksi!

Kesän uutisoinnista voi saada käsityksen, että maailma palaa monin paikoin. Ja tottahan se on.

Viime viikolla uutisoitiin maatalousmaan ”tuhoutumisesta” ja pinta-alan supistumisesta Euroopassa. Meitäkin piinaavat aikaisempaa pitemmät ja ankarammat kuivuusjaksot, vaikka maastopaloilta ja täystuhosta on säästytty tämän kasvukauden osalta. Ainakin vielä.

Hedelmällistä, uutta, tuottavaa maatalousmaata on hyvin vähän reservissä, ja heikompituottoiset alueet, kuten Suomi, olisi pidettävä tuotannossa. Väestö kasvaa ja parhaat pellot kuivuvat poroksi tai jäävät meriveden alle. Miten me sitten saamme tuotannon kasvamaan ja omalta pieneltä osaltamme huolehtimaan maailman ruokahuollosta, kun kustannuspaineet kannustavat supistamaan, kuluttajat haluavat halvempaa ja viljamarkkinoiden ennakoitavuus on heikko?

Me tarvitsemme sekä ruohojuuritason viljelymenetelmiin, että hightec-innovaatioiden tutkimusta. Me tarvitsemme tietoa, miten näissä uusissa olosuhteissa kasvit kasvavat ja tuottavat parhaiten. Me tarvitsemme tutkimusta uusien elintarvikkeiden valmistusprosesseista, ja me tarvitsemme yhteistä edistämistä ja resursseja suomalaisten kasvipohjaisten elintarvikkeiden tunnetuksi tekemiseen. Me tarvitsemme rohkeutta ja hyppäyksiä.

Vastuu on meillä jokaisella ketjun toimijalla, sekä alkutuotannossa, valmistuksessa ja viennissä, mutta myös päättäjillä, jotka resursseja jakavat. Emme saisi olla liian vaatimattomia, vaan vaatia enemmän, sillä ruoka ei kasva itsestään.