Samaan aikaan osuneet katovuosi ja globaali taloustilanne kustannusnousuineen ovat aiheuttaneet maatalouden kustannuskriisin. Siitä etsitään nyt ulospääsyä sekä hallituksen kabineteissa, sopimusneuvotteluissa että tuvan pöytien äärellä

Kustannuskriisin yksinkertaisin ratkaisukeino on karsia kustannuksia ja sopeutua tilanteeseen. Viljatilan kustannusten alentaminen tarkoittanee tällä hetkellä vallalla oleva keskustelua viljelyn vähentämisestä. Se onkin ymmärrettävä ratkaisu; supistetaan viljelyalaa, niin ei tarvitse hankkia kalliita viljelypanoksia ja energian kulutuskin pienenee, kun ajoa ja työtä on vähemmän. Tuotannon väliaikainen supistaminen voi olla välttämätöntä, mutta vaihtoehto olettaa, että kustannusten hinnat palaavat ennalleen, mutta viljan hinta pysyy korkeana ja sitä kautta tuotantoon on, vaikka vuoden päästä, mahdollisuus palata. Raju säästö kustannuksissa tarkoittaa kuitenkin vääjäämättä myös onnistumisen minimointia.

Viljan korkea hinta on talven aikana kompensoinut sadonmenetyksiä, mutta toki tilanteet vaihtelevat tiloilla. Osalla sadonmenetykset olivat suuret, toisilla suuremmat. Myös tilojen riskinkantokyky vaihtelee. Tulevankaan kasvukauden sääriskiä ei pysty ennakoimaan tai eliminoimaan. Ei myöskään hintatasoa tai maailman poliittista tilannetta. Nyt varmistettavissa on vain se, mikä tiedetään: uuden sadon hintataso on kauralla 40 % korkeampi kuin viime keväänä. Riittääkö se kompensoimaan kustannukset? Vastaus tuntuu vaihtelevan hiukan vastaajasta riippuen.

Kriisissä etsitään ratkaisujen lisäksi usein syyllisiä. Ketjun toimijoiden vastakkainasettelu tuskin kuitenkaan ratkaisee tätäkään kriisiä. Ketjun kustannusten nousuun tuskin saadaan merkittävää kompensaatiota sivusta, vaan sen on siirryttävä tuotteiden loppukäyttäjälle. Näin pyritään toimimaan myös nykyisessä tilanteessa ja siinä on myös onnistuttava. Tilannetta ei kuitenkaan helpota se, että vähennetään dramaattisesti viljelyä, vaan sillä, että teemme kukin parhaamme ja uskomme tulevaisuuteen.

Ei ole yllätys, kun myllyviljojen jatkojalostajana olen huolissani myllyviljojen saatavuudesta ensi talvena. Kaikkien kustannusten nopea nousu rasittaa myös myllyjen tekemistä, mutta kaikesta huolimatta jauhoja ja hiutaleita tehdään Raisiossa ja Nokialla myös ensi talvena. Ja uskon, että niitä tehdään myös suomalaista viljasta.