Olet täällä

Tärkkiperuna, pakasteherne, kumina – mistä on viljelysopimus tehty?

Kesä oli liian kuuma ja kuiva, mutta syksy ihanteellinen rukiin kylvölle. Talvi oli leuto, mutta suojaava lumipeite satoi. Kasvukausi alkoi varhain. Paikoin oli kuivaa, mutta sateitakin saatiin. Elokuussa kuurotteli, mutta puintikelejäkin osui. Tällainen oli rukiin kasvukausi 2019. Lähes optimaalinen ja sato oli runsas. Tähän saakka meni siis hyvin. Tarjonta kuitenkin ylitti kysynnän ja vastaanottokapasiteetin. Hinta laski ja markkina romahti.

Sopimuskasvi – mitä se on?

Sopimusviljelystä puhutaan paljon ja otsikon alle mahtuu erilaisia kasveja ja toimintamalleja. Äkkiseltään sopimuskasvista tulee mieleen sokerijuurikas, kumina tai pakasteherne. Sopimusehdot ovat kiinteät ja toiminta sitoutunutta. Jopa niin, ettei kukaan viljele juurikasta ja hernettä ilman sopimusta. Ilman tietoa siitä, mihin tuotettu sato toimitetaan ja mitä siitä maksetaan. Viljelijä vertailee eri viljelykasvien ehtoja, hintoja ja rahtia oman tilan toimintaan ja muiden viljelykasvien näkymiin peilaten. Ostajan on huolehdittava, että hinta ja muut ehdot ovat kilpailukykyisiä tai sopimuksia eikä raaka-ainetta tule.

Viljat sopimuskasvina

Viljojen tuotanto on pääsääntöisesti lavempaa ja moninaisempaa. Kiinteitä sopimusehtoja on vaikea asettaa, koska ne eivät kiinnosta. Käyttäjiäkin on paljon ja vaihtoehtoisia kanavia monia. Useat viljelijät eivät tee sopimuksia lainkaan, osa osalle sadosta. Viljelijä ei koe saavansa samanlaista lisäarvoa viljasopimuksesta kuin kuminasopimuksesta. Miksi?

Tarvitaanko sitä ruista vai ei?

Rukiin kotimaan käyttö on vajaat 100 miljoonaa kiloa. Määrä on suhteellisen vakaa, ei suurta kasvua näköpiirissä, mutta kulutus on pitänyt hyvin kutinsa vuosien ajan. Rukiin käyttäjiä on Suomessa muutama isompi mylly ja pieniä paikallisia. Ruis jauhetaan jauhoksi ja leivotaan leiväksi. Kysyntää on, mutta valitettavasti vaihtoehtoisia kanavia on niukasti. Kotimaassa ei ole rehurukiin käyttäjiä eikä jyvävientiin ole rakennettu kanavia.

Leipomot haluavat kotimaista ruista ja sitä kautta myllyt. Kyllä. Nyt ja tulevaisuudessa. Siitäkin huolimatta, että yhden kuukauden aikana ei pystytty ostamaan koko vuoden tarvetta.

Mikä sitten avuksi?

Rukiin käyttäjälle raaka-aineen saatavuus ja saatavuuden tasaisuus ovat avain asemassa. Toki varastoja voidaan ja pidetäänkin ”pahan päivän varalle”, mutta pääsääntöisesti raaka-ainetta hankitaan muutaman kuukauden aika ikkunalla. Ostaja pyrkii sopimustoiminnalla varmistamaan saatavuutta ja myös tasaamaan ostoja. Ostaja asettaa sopimusmäärätavoitteen oman tarve-ennusteen mukaan. Sopimushinta yritetään asettaa sellaiselle tasolle, että viljely ja sopimukset kiinnostavat. Toki hinnan asetantaan vaikuttavat monet tekijät. Kun tavoite on saavutettu, sopimuksia ei enää tehdä.

Ruis sopimuskasviksi?

Tehdään siis rukiista sopimuskasvi. Tehdään sopimus, jos kylvetään. Näin tiedetään, että viljalle on ostaja. Myllyjen on sitten asetettava ehdot ja hinta sille tasolle, että sopimus ja kylvöpäätös houkuttaa. Näin saadaan markkina pysymään kohtuullisen vakaana, eikä kenenkään tarvitsee pahoittaa mieltään - rukiin takia.

Partner: 

Kommentit