Keväällä blogissani harmittelin, kun viljankäyttömme laski ennusteista. Tämä tarkoitti, että voimassa olevien viljasopimusten vastaanotto venyy pitkälle kesään ja jopa elokuun alkuun uuden sadonkorjuun kynnykselle saakka. Nyt, reilut kaksi kuukautta myöhemmin, voin todeta, että vanhan sadon vastaanotto jatkuu edelleen ja ennustetaan jatkuvan elokuun 20. päivän tietämille saakka.

Ainut muuttunut asia on harmituksen määrä. Enää ei tunnu niin pahalta kuin keväällä. Ei edes se, että varastot ovat vielä tässä vaiheessa elokuuta täynnä vanhaa viljaa. Jotkut viisaat ovat joskus todenneet, että paljon kanssa pärjää aina. Näin se joskus varmasti onkin, mutta yrityksen taloutta vahtivat henkilöt saattavat olla asiasta eri mieltä.

Edellisessä, juhannuksen jälkeen kirjoittamassani blogissa harmittelin touko-kesäkuun kuivuutta ja toivoin kesäkuun loppuun ennustettujen sateiden toteutumista. Rupesihan sieltä taivaalta vähitellen pisaroita tulemaan, vaihtelevissa määrin eri puolille Suomea. Toiset saivat vettä liikaa ja toiset liian vähän.

Mittaustilastojen mukaan heinäkuun sademäärissä oli suurta alueellista vaihtelua. Salon ympäristössä vettä satoi 45 mm ja Jyväskylän ympäristössä 186 mm. Ja nämä ovat mittausasemien tietoa; jossain on satanut varmasti vähemmän tai enemmän.

Joka tapauksessa liika on liikaa. Nyt saisi hana mennä kiinni, jotta syysviljojen puinti pääsisi vähitellen alkuun. Kevätviljakasvustojen vaihtelu on niin suurta, että ilman kristallipalloakin voi puintiajan ennakoida venyvän pitkälle syyskuuhun.

Eri tahot ovat pitkin kesää arvioineet Suomen viljasadon jäävän alle kolmen miljoonan tonnin. Oma harmaa kristallipalloni kertoo sadon jäävän reilusti keskimääräistä pienemmäksi, mutta sen tarkemmin en tässä vaiheessa edes yritä arvuutella asiaa. Parin kuukauden päästä olemme asiasta vähän viisaampia ja helmikuun 2024 loppupuolella Luke kertoo paljonko syksyllä 2023 viljaa saatiin laariin.